12.5.1999

Kanne Turun käräjäoikeudessa

Kosken Liikenne Ky:n konkurssipesä lausui Eläkevakuutusosakeyhtiö Verdandia (Verdandi) vastaan ajamassaan kanteessa, että Kosken Liikenne Ky oli 16.3.1995 maksanut Verdandille 27.5. - 31.12.1994 väliseen aikaan kohdistuneita erääntyneitä eläkemaksuja 50 000 markkaa. Yhtiö asetettiin konkurssiin 29.5.1995 samana päivänä vireille tulleesta hakemuksesta. Pesän vapaiden varojen määrä oli 204 086,18 markkaa. Konkurssipesä katsoi, että yhtiö oli maksanut ns. kriittisenä aikana velan pesän varoihin nähden huomattavalla määrällä ja vaati, että maksu peräytetään takaisinsaantilain 10 §:n nojalla konkurssipesään ja Verdandi velvoitetaan palauttamaan konkurssipesään maksettu määrä korkoineen.

Eläkevakuutusosakeyhtiö Verdandin vastaus

Verdandi katsoi, että maksua ei voitu peräyttää konkurssipesään, koska velka oli syntynyt yhtiön 27.5.1994 aloitetun saneerausmenettelyn aikana. Tällaiset velat oli maksettava sitä mukaa kuin ne erääntyivät ja ne olivat konkurssissa samassa asemassa kuin massavelat. Kun massavelka tuli suorittaa ennen muita konkurssipesästä valvottavia saatavia, eläkemaksujen maksamisesta ei ole aiheutunut vahinkoa muille konkurssissa saatavia valvoneille velkojille. Maksu ei ollut myöskään huomattava pesän varoihin nähden ja se oli tyypillinen tavanomaiseksi katsottava lakisääteinen juokseva meno.

Käräjäoikeuden tuomio 20.3.1997

Käräjäoikeus totesi, että asiassa oli riidatonta, että maksettu määrä koostui sellaisista eläkevakuutusmaksuista, joiden peruste oli syntynyt yrityssaneerausmenettelyn alkamisen jälkeen. Yrityksen saneerauksesta annetun lain 32 §:n 2 momentin mukaan kyseinen velka oli samassa asemassa kuin massavelat. Massavelalla tarkoitettiin sellaista velkaa, jonka velallisena oli konkurssipesä eikä konkurssivelallinen.

Käräjäoikeus katsoi, että massavelkaa ei voitu konkurssissa valvoa, koska se ei ollut konkurssisaaminen, vaan sitä koskeva vaatimus oli kohdistettava konkurssipesää vastaan. Jos konkurssipesästä tuli maksukyvytön, se voitiin asettaa konkurssiin ja tässä konkurssissa konkurssisaamisia olivat konkurssimassalta olevat saamiset. Koska massavelka ei ollut konkurssisaaminen ja sen velallisena oli itse konkurssipesä, ei kantaja voinut vaatia kyseisen maksun peräyttämistä. Massavelkojen suhteet järjestettiin konkurssipesän konkurssissa ja massavelan maksamiseen tähtäävä takaisinsaanti voitiin toteuttaa vain Kosken Liikenne Ky:n konkurssipesän konkurssihallinnon taholta.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Turun hovioikeuden tuomio 20.8.1997

Konkurssipesä valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Perustelut

Yrityksen saneerauksesta annetun lain 32 §:n 2 momentin (47/1993) mukaan menettelyn alkamisen ja lakkaamisen välisenä aikana syntyneet velat ovat konkurssissa samassa asemassa kuin massavelat, jos velallinen asetetaan konkurssiin ennen saneerausohjelman päättymistä tai kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun saneerausmenettely on muusta syystä lakannut.

Tämän säännöksen tarkoituksena on turvata yrityksen toiminnan mahdollisimman häiriötön jatkuminen saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen ja siten turvata menettelyn onnistumisen edellytykset. Hallituksen esityksessä laiksi yrityksen saneerauksesta (182/1992 s. 18) säännöksen tarvetta on perusteltu muun muassa sillä, että sopimuskumppanien on saatava riittävä varmuus siitä, ettei velallisen kanssa tehtäviin sopimuksiin liity liian suurta riskiä. Perusteluissa todetaan, että "tällaiset velat olisivat velallisen mahdollisessa konkurssissa samanlaisessa asemassa kuin massavelat, eli ne olisi konkurssipesän velkojen tavoin maksettava ennen muita velkoja" (HE 182/1992 vp. s. 31).

Säännöksen sanamuoto mahdollistaisi sinänsä sellaisen tulkinnan, että menettelyn aikana syntyneiden velkojen oikeusasema olisi kaikissa suhteissa sama kuin massavelkojen. Konkurssissa massavelat maksetaan ennen muita velkoja. Massavelka-asemaan liittyy kuitenkin myös muita kuin konkurssin maksunsaantijärjestykseen liittyviä näkökohtia. Massavelat konkurssissa ovat syntyneet pesän hallinnon toimien johdosta eikä velallinen ole vastuussa niiden maksamisesta. Sen sijaan saneerausmenettelyn aikana syntyneistä veloista vastaa kaikilta osin velallinen. Yrityssaneerauslain 32 §:n 2 momentin tarkoituksesta ei voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että saneerausmenettelyn aikana syntyneet velat olisi saatettu kaikissa suhteissa massavelkojen oikeudelliseen asemaan. Sillä, että velka on syntynyt saneerausmenettelyn aikana, saattaa sinänsä olla merkitystä arvioitaessa takaisinsaantia koskevan tunnusmerkistön toteutumista. Saneerausmenettelyn onnistumiseen tähtäävän tarkoituksen mukaisena tulkintana ei kuitenkaan voi pitää sitä, että takaisinsaantisäännöstö ei olisi velkojien käytettävissä esimerkiksi tilanteessa, jossa saneerausvaiheen aikana on pyritty kiertämään odotettavissa olevan konkurssin vaikutuksia velkojien oikeutta loukkaavilla toimenpiteillä.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että vaikka nyt kyseessä olevat velat ovat syntyneet saneerausmenettelyn aikana, niitä koskevat maksut kuuluvat velallisen konkurssissa takaisinsaantilain soveltamisen piiriin. Alemmat oikeusasteet eivät ole lausuneet oikeustoimen peräyttämisen edellytyksistä. Korkein oikeus ei ota suoraan harkittavakseen täyttyvätkö ne tässä tapauksessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan Turun käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, menetellä siinä lain mukaan.